Keravanjoki
| Keravanjoki | |
|---|---|
 Keravanjokea nähtynä Keravan kivisillalta. | |
| Maat | Suomi |
| Maakunnat | Uusimaa |
| Kunnat | Helsinki, Vantaa, Sipoo, Kerava, Tuusula, Järvenpää, Hyvinkää |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Vantaanjoen vesistö (21) |
| Valuma-alue | Keravanjoen valuma−alue (21.09) |
| Pinta-ala | 402,18 km² [1] |
| Järvisyys | 1,49 % [1] |
| Pääuoman pituus | 76 km [2] |
| Pääuoman osuudet | Keravanjoki, Ridasjärvi, Panninjoki |
| Joen uoman kohteita | |
| Alkulähde | Ridasjärvi, Hyvinkää |
| Laskupaikka | Tapaninvainio, Helsinki |
| Yhtyy | Vantaanjoki |
| Esteet | Haarajoen pato, Kellokosken ruukki, Kaukastenkoski, Ridasjärven pohjapato [3] |
| Sivu-uomat | Kylmäoja, Rekolanoja, Ohkolanjoki |
| Taajamat | Helsingin keskustaajama, Kerava, Järvenpää, Kellokoski |
| Mittaustietoja | |
| Lähdekorkeus | 81,4 m [4] |
| Laskukorkeus | noin 10 m [5] |
| Korkeusero | 71 m [6] |
| Pituus | 66,7 km |
| Leveys | yli 5 m [2] |
| Kaltevuus | 1,29 m/km |
| Suurin virtaama | 63 m³/s (HQ) [7] |
| Keskiylivirtaama | 28 m³/s (MHQ) [7] |
| Keskivirtaama | 3 m³/s (MQ) [6] |
| Keskialivirtaama | 0,25 m³/s (MNQ) [7] |
| Pienin virtaama | 0,05 m³/s (NQ) [7] |
| Muuta | |
| Muualla | Wikimedia Commons |
 Keravanjoki | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ] | |
Keravanjoki (ruots. Kervo å) on Uudellamaalla Helsingissä, Vantaalla, Sipoossa, Keravalla, Tuusulassa, Järvenpäässä ja Hyvinkäällä virtaava 67 kilometriä pitkä ([2], tai 65 km [3][8]) Vantaanjoen sivujoki, joka muodostaa lähes koko alajuoksun osuuden sen noin 76 kilometriä pitkästä Keravanjoen valuma-alueen pääuomasta [2]. Se on Vantaanjoen pisin sivujoki [9].[10][11][5][3][8]
Joen kulku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hyvinkään osuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keravanjoki alkaa Hyvinkään Ridasjärvestä ja virtaa järven ranta-alueella Järvisuon ja Lempiönsuon halki kohti kaakkoa. Suoalueen reunalla on joessa säännöstelypato, jolla järven vedenpintaa säädellään. Joki alkaa heti mutkitella ja se alittaa ensimmäisen kilometrin jälkeen yhdystien 1403 ja toisen kilometrin jälkeen valtatien 25. Tämän jälkeen on jokeen rakennettu pohjapato hieman Karankosken yläpuolelle. Myllykylän alueella on joella kaksi yksityissiltaa ja yleinen silta. Tämä silta sijaitsee Siltakosken yläpuolella, joka päättyy patoaltaaseen Niinikosken jyrkimmässä osassa. Joka on uurtanut uomansa pehmeään maaperään muodostaen raviinilaakson, joka syvenee edempänä paikoin yli 10 metriä syväksi. Kaukasten peltoaukealla siihen yhtyy pieniä sivuojia, jotka niin ikään virtaavat raviinilaaksoissa. Suurin niistä on Saunalansuolta alkava oja. Kaukaisissa joen ylittää vain kaksi yleistä ja kaksi yksityistä siltaa. Alin silta sijaitsee entisen Kaukaan tehtaiden padon lähellä. Pato nostaa joessa patoaltaan, joka on 250 metriä pitkä. Joki virtaa tehtaan kohdalla 15 metriä syvässä laaksossa ja padon alla on joen vedenpinta 40 metriä mpy. Joen laakso on ahdas, jolloin joki ei pääse meanderoimaan. Siihen yhtyy Kaukasten eteläpuolella kolme lyhyttä ojaa, jotka ovat kuitenkin uurtaneet itselle raviinimaiset laaksot. Raviinimuodostumat on pääuomassa suojeltu Kaukaksen eteläpuolella Tiensuulle asti ja lisäksi on suojeltuna muutamien yksityismaiden alueita esimerkiksi Ilolassa. Joki siirtyy nyt Tuusulan puolelle.[4]
Tuusulan osuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laakson pohja levenee ja joen uoma saa Tuusulan pohjoispuolella tilaa meanderoida. Joki virtaa kanjonissa luonnontilaisena lehtometsän ympäröimänä. Suojeltua Natura 2000-aluetta kutsutaan Keravanjokikanjonin lehdoksi. Natura-alue sisältää 2,5 kilometriä jokea, jossa on kaksi koskea. Tunnetuin niistä on Santakoski. Natura-alueella jokeen yhtyy kuusi sivu-uomaa, joista ainakin Juupakinrännyllä ja Nilkanojalla on karttanimet. Joki on nyt ollut jonkin matkaa ylittämätön, sillä vasta Linjamäen kohdalla on yleinen silta (yhdystie 11617) ja sitäkin ennen on vain yksi yksityinen silta. Joen luonne muuttuu tiesillan kohdalla. Kellokoskella sijaitseva Kellokosken ruukin pato nostaa veden yläjuoksulla neljän kilometrin matkalla täyttäen myös Mikkolanojan ja Haarajoen raviinilaaksot vedellä. Padolle on hiljattain rakennettu kalatie.[12] Joki virtaa edelleen kanjonin pohjalla mutta aikaisempaa leveämpänä. Joen leveys vaihtelee aluksi 30–70 metriä. Joenvarren haja-asutus on siirtynyt laakson äyräälle. Haarajoen yhtymäkohdassa äyräät ovat jo matalat ja rannoille on myös rakennettu rakennuksia. Haarajoen jälkeen joki virtaa Kellokosken taajama-alueella. Sen rannoilla sijaitsevat Inkilä, Kukkupakanmäki ja Aimola. Padon lähellä joen leveys saavuttaa jo 100 metrin rajan. Täällä on uimaranta, sekä esimerkiksi Kellokosken kirkko ja Kellokosken sairaala, jotka näkyvät joelle. Padon jälkeen joki on taas kapea ja se virtaa syvällä raviinilaaksossaan. Siihen yhtyy taajama-alueella Jusliininoja, sekä alempana Pietilästä ja Soidinsuolta alkavat ojat. Mutkitteleva joki alittaa Kellokoskella kolme siltaa ja lopuksi Lahden oikoradan ja valtatien 4 Haarajoen kaupunginosan kohdalla. Samalla joki saapuu Järvenpäähän.[4]
Järvenpään osuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joki siirtyy valtatien jälkeen Järvenpään kaupungin puolelle ja se kiertää Haarajoen. Joen ylittää seututien 140 silta ja sen jälkeen siihen yhtyy pohjoisesta Mäntsälästä tuleva Ohkolanjoki. Se lähes kaksinkertaistaa joenuoman vesimäärän. Joki sijaitsee vielä taajama-alueen ulkopuolella pelto- ja metsämaiseman keskellä, mutta sen varressa on esimerkiksi Päihdesairaala (vuoteen 2025 asti) ja yksittäisiä omakotitaloja. Joki virtaa jatkossa etelään päin ja sitä seuraa kauempana seututie 140, josta haarautuu Pohjois-Paippiseen johtava kylätie. Kylätie ylittää joen Haarajoen padolla, jonka jälkeen joen ilme muuttuu selvästi. Sen ympäristö on parin kilometrin matkalla Lemmenlaakson lehtoa,[13] joka päättyy Mikonkorppen. Lemmenlaaksossa joki meanderoi voimakkaasti harjumaisemassa, jossa jokeen sortuneiden harjun rinteet voivat olla jopa 30 metriä korkeita.[14] Mikonkorvessa joki alittaa seututien 146 ja sillan alapuolella on joessa sille harvinainen pudas, joka on soistumassa umpeen. Jokeen yhtyy kolme sivuojaa, joista yksi on Lönnbäck. Seuraavaksi joki siirtyy Tuusulan puolelle.[4]
Tuusulan ja Keravan osuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joki virtaa taas Tuusulassa, mutta vain parin kilometrin matkan. Täällä on seutu joen ja valtatien 4 välissä on jäänyt toistaiseksi kaupungistumisen ulkopuolelle. Mutkittelevalla joella on täällä toinen pudas, joka on ehtinyt soistumaan umpeen. Joenvarressa on vain pari vapaa-ajan asuntoa ja pari maatilaa. Putaan jälkeen joesta tulee parin kilometrin osuudella Sipoon kunnan rajajoki. Rajan toisella puolella sijaitsee aluksi Tuusula, mutta lopussa Kerava. Joki virtaa nyt pelto- ja metsämaisemien keskellä ja sama jatkuu Keravallakin. Joki ohittaa Keravan vankilan. Siltojakaan ei tällä osuudella ole ennen keskustaajamaa Keravalla. Silloin alitetaan Ylikeravan kohdalla ensin pohjois-eteläsuuntainen seututie 140. Samalla kun joki kääntyy kohti etelää, se alittaa myös valtatien 4 Imppalanmäen ja Päivölänlaakson välissä. Hieman ennen Porvoontietä, joki alittaa vanhan Keravan kivisillan. Vaikka joki virtaa Kervalla, on sen ilme vielä maaseutumainen. Täällä se alittaa Porvoontien sillan (yhdystie 11697), sitten Lapilan kohdalla Porvoon rautatiesillan ja vielä Ahjontien (yhdystien 11610). Jaakkolan kohdalla on joessa niittysaari, jonka länsihaarassa on koski ja itähaarassa pato ja silta. Valtatie 4 sivuaa joen itärantaa, jonka jälkeen joki alittaa ensin Talmatien ja sitten valtatien 4. Joki jää valtatien ja seututien 140 väliin seuraavien kuuden kilometrin matkalla. Se alittaa Kulloontien sillan ja jatkaa etelään päin, missä sitä seuraa itärannalla rantatie. Alue on Keravan Jokivartta ja asutus lähinnä jokivarren itäpuolen haja-asutusta. Yhdystien 11583 alitettuaan joki on jo Vantaan puolella.[5]
Vantaan, Sipoon ja Helsingin osuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joen länsiranta on peltomaata, mutta se virtaa alueella, jossa sijaitsevat Pohjois-Nikinmäki, Vantaan Jokivarsi ja seututien 152 sillan alitetttuaan Nikinmäki. Joki kaartaa vasemmalle, alittaa valtatien 4 ja käy lyhyesti Sipoon Myyraksen alueella, ennen kuin se palaa Vantaalle Päiväkummun kaupunginosaan. Keravanjoen alajuoksu sijaitsee tästä lähtien Vantaan ja Helsingin kaupunkimaisessa ympäristössä. Vantaan puolella on joessa koskijaksi, jota kutsutaan Matarinkoskeksi. Kosken alla siihen yhtyy pohjoisesta Metsolasta virtaava oja ja siellä on uimaranta. Joki virtaa asuinalueiden välistä niin, että se erottaa Päiväkummun Rekolasta ja Sahamäen Havukoskesta. Kaupunginosia yhdistää joen ylittävät kaksi siltaa. Joen itäpuolelle on jätetty metsämaata joen suojaksi, mutta länsipuolella taajama-alue ylettyy joelle saakka. Ennen Havukoskea on uimaranta ja puisto (Rekolan ranta ja Havukosken ulkoilualue), jonka läpi joki virtaa. Havukoskessa on sivu-uomissa lampereita. Sitten joki saapuu Hanaböleen, jossa sen ympärille aukeaa parikilometrinen peltomaisema. Peltoalueen aluksi se alittaa Koivukylänväylän ja lopuksi siihen yhtyy Satomäessä Korsosta tuleva Rekolanoja. Pelto-osuudella on joessa kolme pientä koskea.[5]
Joki virtaa seuraavaksi Stenkullan, Jokiniemen, Maarinkunnaksen ja Kuninkaalan asuinalueiden välistä Tikkurilan tehtaalle, jossa joki kääntyy Jokiniemenkadun alitettuaan jyrkästi länteen. Siellä joki päätyy Kuninkaalantien alitettuaan Tikkurilankoskeen, alittaa sen jälkeen pohjoiseen johtavat rautatiet ja ohittaa Tiedekeskus Heurekan. Tästä eteenpäin on Keravanjoki Helsingin ja Vantaan kaupunkien rajajoki. Se virtaan Vantaan Kukkakedon ja Helsingin Suutarilan välistä puistomaista aluetta kohti länttä, alittaa Kielotien eli Tikkurintien sillat, ja saapuu Vantaan Kirkonkylään. Täällä siihen yhtyy pohjoisesta virtaava Kylmäoja. Joki alittaa Kehä III:n ja siirtyy avarammalle alueelle. Luoteispuolella aukeaa peltomaat ja Vantaan Pyhän Laurin kirkko hautausmaineen ja kaakossa ovat Suutarilan ja Siltamäen laajat asuinalueet ja puistot. Joessa on padolla vahvistettu koski, jossa on useita saaria joen keskellä, ja sitten se kääntyy kohti etelää. Loppuosuuden se seuraa Hyvinkäälle johtavaa kantatietä 45 kunnes se yhtyy Vantaanjokeen. Kehä III:n jälkeen joen ylittäviä siltoja on neljä, josta yhdellä on maantieliikennettä ja muut ovat jalankulku- ja pyöräilysiltoja. Se yhtyy Vantaanjokeen Tammiston ja Tapaninvainion välissä.[5]
Kosket
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vesihallituksen vuonna 1980 julkaisemassa Koskiselvityksessä kerrotaan koskista seuraavaa. Alin koski on Vantaan ja Helsingin rajalla sijaitseva Helsingin pitäjän koski. Se on 130 metriä pitkä, sen pudotus on 2,5 metriä ja keskivirtaama 4 m³/s. Joessa on ollut uoman sulkeva pato ja vesimylly. Tästä 3,5 kilometriä yläjuoksulle päin on Vantaalla sijaitseva Tikkurilankoski. Kosken pituudeksi ilmoitettiin aikaisemmin 120 metriä, nykyään 400 metriä, sen pudotukseksi 5 metriä ja virtaamaksi 3,3 m³/s. Koskeen rakennettiin vuonna 1919 voimalaitos ja pato, joka purettiin pois vuonna 2019. Tästä neljä kilometriä koilliseen sijaitsee Hanabölenkoski, jonka pituus on 170 metriä, pudotus 5 metriä ja keskivirtaama 3,0 m³/s. Koskessa on toiminut voimalaitos. Hieman yläjuoksulle päin sijaitsee pitempi koskijakso Matarinkoski. Sen kosket tekevät yhteensä 500 metriä ja niiden pudotus on 6 metriä. Järvenpään keskustaajaman korkeudella on Keravanjoessa kohdalla koski, jossa on Haarajoen pato. Siinä on toiminut ainakin vesimylly. Kyseinen pato on vaelluskaloille alin nousueste Keravanjoessa. Kellokoskella sijaitsevalla ruukin alueella on Kellokoski. Sen pituudeksi on ilmoitettu 100 metriä, pudotukseksi 7 metriä ja keskivirtaamaksi 1,3 m³/s. Viimeisin voimalaitos on rakennettu vuonna 1951. Kosken reunaan on rakennettu koski ja kalatie. Ylempänä Kaukaisissa sijaitsee Kaukaankoski, joka on 170 metriä pitkä, sen pudotus on 8 metriä ja keskivirtaama 0,8 metriä. Koskessa on ollut pato ja siinä on toiminut voimalaitos, joka on purettu pois. Ylempänä Koskenmaankoskessa on toiminut vesisaha.[15]
Luontoarvoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ridasjärvi ja Järvisuon-Ritasaarensuon suojelualue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joka alkaa Ridasjärven eteläosasta Järvisuon rannasta. Suoalueet muodostavat Järvisuon-Ritassaarensuon soidensuojelualueen (SSA010001, 4,4 km²), joka on valtion omistama soidensuojelualue. Kokonaisuuteen kuuluu viellä Ridasjärven suojelualue (YSA204430, 3,0 km²).[16] Suojelualueella voi yöpyä, marjastaa, sienestää ja onkia tai pilkkiä. Metsästäminen ja avotulenteko on sallittu Metsähallituksen luvalla.[17]
Keravanjokikanjoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yläjuoksulla, Hyvinkään ja Tuusulan kuntarajalta, alkaa Natura 2000-hankkeen luonnonsuojelualue Keravanjokikanjonin lehdon luonnonsuojelualue (FI0100045, 54 ha). Se käsittää Keravanjoen uomasta 2,5 kilometriä raviinimaista jokilaaksoa, joka muodostuu lehtometsästä ja kosteista niityistä. Alue on kasvillisuudeltaan, linnustoltaan, geomorfologialtaan, maisemaltaan sekä virkistyskäytön kannalta edustava. Laakson maaperä on hiekkaa ja hiesua. Laakson rinteillä on tihkupintoja. Alueella tavataan liito-oravia.[18] Alueella virtaa Santakoski, joka on suosittu virkistyskalastuskohde.[19] Natura-aluetta tukemaan on perustettu yksityismaille suojelualueita, Ne ulottuvat Hyvinkään puolelle (Ilolan luonnonsuojelualue 10 ha ja Kalliomäen raviinin luonnonsuojelualue 2 ha) ja täydentävät Natura-alueen aukkoja (Charlotten lehto 8 ha ja Keravanjoen lehdot 5 ha).[20]
Lemmenlaakson luonnonsuojelualue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lemmenlaakson lehto on Natura 2000-hankkeen luonnonsuojelualue (FI0100044, 94 ha), joka on perustettu yksityismaille. Lehto on muodostunut harjun hiekka-, sora- ja hiesumaa-ainesten päälle, jossa tihkupinnat ylläpitävät rehevöitnyttä kasvillisuutta. Alueella viihtyy joitakin vaatelijaita kasvilajeja ja siellä pesii yli 60 lintulajia.[13][14]
Virkistysarvoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joessa on muutama uimaranta esimerkiksi Saunakosken suvannossa, Kelloskoskella, Havukoskella, Matarinkoskella ja Nikinmäellä. Joen hygieenistä tasoa on seurattu kesäisin kahden viikon välein.[6]
Joessa elää yleisesti hauki, ahven, purotaimen ja erilaiset särkikalat (esimerkiksi särki ja toutain). Kalastus, myös jokamiehenoikeuksiin kuuluvat onkiminen ja pilkkiminen, on alueella laajalti luvanvaraista. Keravanjoessa kalastetaan paljon eikä joen luontainen kalakanta kestä suuren kalastuspaineen alla. Jokeen onkin istutettu kirjolohta, lohta, taimenta ja harjusta, jotka ovat kuitenkin harvinaisempia saaliskaloja. Uudenmaan TE-keskus on määritellyt lohi- ja siikapitoisten vesistöjen koski- ja virtapaikat, joissa jokamiehenoikeuteen perustuva onkiminen ja pilkkiminen on kielletty. Erillisellä kalastusluvalla voi niissäkin kalastaa perhostamalla.[6]
Joki on melontakelpoinen suurelta osin ainakin korkeanveden aikaan. Vantaanjoesta on Erkylänjärveltä suistoon ja Keravanjoesta ulottuvista melontareiteistä on julkaistu melontaoppaat.[21]
Hydrologiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Täydennysvettä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuodesta 1989 on ollut mahdollista pumpata Keravanjokeen täydennysvettä, jotta matalanveden aikana saataisiin jokeen lisää vettä ja siten laimentaa jokiveden ravinnepitoisuuksia. Vesi on peräisin Päijänteeltä, josta otetaan vettä pääkaupunkiseudulle Päijänne-tunnelin kautta. Lisävettä on pumpattu yleensä 400−800 litraa sekunnissa, mistä on kertynyt yhteensä arviolta 2,5−5 miljoonaa kuutiometriä vettä. Yleinen arvio on, että lisävesi on kesäisin parantanut joen vedenlaatua ja lisännyt joen virkistysarvoa.[6]
Lisäveden pumppaamisen ehdot ovat seuraavat. 1.1.–31.3. välisenä aikana voidaan vettä pumpata Ridasjärveen, mikäli järven vedenkorkeus ei ylitä tasoa N60+81,10 metriä (N60+). 16.5.–31.8. välisenä aikana voidaan pumpata lisävettä 0,0–0,8 kuutiometriä sekunnissa, mutta ei silloin, jos Ridasjärven vedenkorkeus ylittää tason 81,25 metriä (N60+).[22]
Virtaamat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vantaanjoen vedenkorkeuksia ja -virtaamia seurataan monissa eri kohdissa uomaverkostoa. Keravanjoella mittauspisteet sijaitsevat Hanalassa (Havukosken yläpuolella Sahamäessä [7]), Kellokosken patoaltaalla, Olkkolanjoen suistossa ja Ridasjärven pohjapadolla.[23] Hanalassa on vedenpinnan korkeusarvoja kerätty ainakin vuodesta 1988 asti ja veden virtaamia on mitattu vuodesta 1940 asti. Keravanjoen keskivirtaama (MQ) Hanalassa on noin 3 kuutiometriä sekunnissa (m³/s, täydennysvesi mukaan lukien [6]). Vuosina 1991-2005 oli keskivirtaama 2,79 m³/s ja vuonna 2021 se oli 3,79 m³/s.[9][22] Vuosina 1940–2024 oli joen keskiylivirtaama (MHQ) 28,0 m/s² ja keskialivirtaama (MNQ) 0,25 m/s². Suurin mitattu virtaama (HQ) on ollut 63 m/s² (3.5.1966) ja pienin (NQ) 0,05 m/s² (7.7.1989). Tulvarajaksi on Hanalassa määritetty 28 m/s².[7][6]
Vedenlaatu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kervananjoen valuma-alueella on 12 vedenlaadun havaintopaikkaa eli Ridasjärvessä, kaksi Aulinjoessa, kahdeksan Keravanjoessa ja yksi Ohkolanjoessa. Keravanjokeen ei johdeta puhdistettuja yhdyskuntien ja teollisuuden jätevesiä, vaan ne viemäröidään esimerkiksi Hyvinkään Kaltevan ja Helsingin Viikimäen puhdistamoille. Keravanjoki jaetaan yläosaan, joka päättyy Olkkolanjoen yhtymäkohtaan, keskiosaan ja alaosaan. Kaukaksen jätevedenpuhdistamolta laskettiin Keravanjokeen puhdistettuja jätevesiä syyskuuhun 2016 saakka, jolloin jätevesien siirtoputki otettiin käyttöön.[24] Myös Kylmäojan vedenlaatua seurataan, koska siihen valuu Helsinki-Vantaan-lentoaseman ylläpitoon tarvittavia kemikaaleja. Joen yläosan ekologinen tila on hyvä vaikka Olkkolanjoen, Rekolanjoen ja alaosan tila on tyydyttävä. Päijännetunnelista pumpattavalla lisävedellä on tilanne hieman parempi kuin ilman sitä. Kesäisin otetaan tihennetysti vesinäytteitä lisävedenaikana viideltä havaintopaikalta. Keravanjoen vesi on kirkasta mutta humuspitoista Keravanjokikanjoniin asti, jonka jälkeen veteen sekoittuu savimaiden kiintoainesta ja se samenee.[6][9][22]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keravanjoen latvajärvi on Ridasjärvi, mutta aiemmin se on saattanut olla nimensä perusteella myös Keravanjärvi. Ridasjärven laskuoman nimi on vanhoissa kartoissa ”Kulkunjoki”. Keravanjärvestä alkaa samoissa kartoissa oja, joka virtaa lounaaseen päin ja yhtyy pääuomaan Kaukaksessa. Kyseinen oja virtaa edelleen, ja vanhoissa kartoissa Kulkunjoen nimi vaihtuu Keravanjoeksi vasta ojan alapuolella.[6]
Kellokosken padon länsireunalle rakennettiin 2016 alkaen pohjapato ja tekokoski. Tekokosken yhteyteen valmistui kalatie vuonna 2018. Tikkurilankosken pato purettiin kesällä 2019. Vuonna 2021 päästiin sopimukseen viimeisen Haarajoen padon purkamisesta. Sen jälkeen joki on vaelluskaloille auki mereltä latvoille asti.[24][25]
Keravanjoen valuma-alue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yleistä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keravanjoki on Vantaanjoen suurin sivujoki. Keravanjoen valuma-alueen pinta-ala on 402,18 neliökilometriä, joka on 24 % Vantaanjoen vesistöalueen pinta-alasta. Keravanjoen valuma-alueen järvisyys on 1,49 % ja pinta-alasta 67 % on metsämaata tai suota ja 29 % viljelymaata (tai 18 % [6]).[1][26] Keravanjoen valuma-alue on muodoltaan pitkä ja kapea, jolloin pääuoman sivu-uomat ovat pääsääntöisesti lyhyitä. Keravanjoen uoman leveys on aina vähintään viisi metriä.[2][6]
Keravanjoen sivu-uomia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Oheisessa taulukossa on Keravanjoen sivu-uomia. Sarakkeessa ”Etäisyys Vantaanjokeen” olevat luvut esittävät pääreitin kohtaa kilometreinä mitattuna Vantaanjoen yhtymäkohdasta, josta on 6,4 kilometriä merelle [2]. ”Joen pituus” tarkoittaa sivu-uoman kokonaispituutta. ”Virtaamalla” tarkoitetaan sivu-uoman keskivirtaamaa (MQ) ja ”valuma-alue” on sivu-uoman valuma-alueen pinta-ala. Huomaa, että Panninjoki on kirjoitettu lihavoituna, sillä se muodostaa Keravanjoen pääuoman latvauoman. Taulukon lähteet on esitetty taulukon alla, ja niitä on solukohdennettu rivin oikeassa sarakkeessa rivikohtaisesti.
| lasku-uoman nimi | pääuoman kohta | etäisyys Vantaanjokeen (km) | joen pituus (km) | virtaama (MQ) (m³/s) | valuma- alue (km²) | lähteet | |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Keravanjoki on Helsingin ja Vantaan rajajoki, kun se yhtyy Vantaanjokeen 6,5 kilometriä ennen merta. | |||||||
| Tapaninkylänpuro | Tapaninkylä | 0 | 2 | [27],3,3,3,–,– | |||
| Kattilaoja | Kirkonkylä | 5 | 3 | 3,3,3,3,–,– | |||
| Kylmäoja | Tikkurila | 4 | 8 | 21 | 3,3,4,6,–,4 | ||
| Joki on yläjuoksulla kokonaan Vantaalla | |||||||
| Rekolanoja | Satomäki | 10 | 14 | 38 | 3,3,4,6,–,2 | ||
| Tervaoja | Matarinkoski | 14 | 3 | 5,3,6,3,–,– | |||
| Käy Sipoon puolella ja palaa Vantaalle | |||||||
| oja Metsolansuolta | Kuuttila | 19 | 2 | 3,3,6,3,–,– | |||
| Siirtyy Keravalta Vantaalle | |||||||
| Parmanoja | Jaakkola | 27 | 4 | 3,3,6,3,–,– | |||
| Myllypuro | Ylikerava | 30 | 3 | 5,3,6,3,–,– | |||
| Hangasoja | Ylikerava | 30 | 5 | 3,3,6,3,–,– | |||
| Siirtyy Järvenpäästä Tuusulaan ja edelleen Keravalle | |||||||
| Lönnbäck | Sotakylä | 37 | 2 | 3,3,6,3,–,– | |||
| oja Rajakulmalta | Mikonkorpi | 37 | 2 | 3,3,6,3,–,– | |||
| oja Järvenpäästä | Mikonkorpi | 27 | 3 | 3,3,6,3,–,– | |||
| Ohkolanjoki | Haarajoki | 41 | 24 | 79 | 3,3,4,6,–,2 | ||
| Siirtyy Tuusulasta Järvenpäähän | |||||||
| joki Tarumalta | Roinila | 45 | 6 | 3,3,6,3,–,– | |||
| oja Pietilästä | Roinila | 45 | 3 | 3,3,6,3,–,– | |||
| Jusliininoja | Roinila | 47 | 6 | 3,3,6,3,–,– | |||
| Haarajoki | Kellokoski | 50 | 3 | 3,3,6,3,–,– | |||
| Mikkolanoja | Kellokoski | 51 | 5 | 3,3,6,3,–,– | |||
| Juupakinränny | Kellokoski | 58 | 2 | 3,3,6,3,–,– | |||
| Nilkanoja | Kellokoski | 58 | 5 | 3,3,6,3,–,– | |||
| Siirtyy Hyvinkäältä Tuusulaan | |||||||
| oja Saunalansuolta | Kaukas | 62 | 4 | 3,3,6,3,–,– | |||
| Pahaoja | valtatie 25 | 65 | 2 | 3,3,6,3,–,– | |||
| Parikkaanoja | Ridasjärvi | 69 | 7 | 19 | 3,3,6,3,–,4 | ||
| Aulinjoki | Ridasjärvi | 69 | 5 | 28 | 3,3,6,4,–,4 | ||
| Marjomäenoja | Panninjoki | 71 | 6 | 6 | 3,3,6,6,–,6 | ||
| Panninjoki | Ridasjärvi | 71 | 7 | 22 | 3,3,6,3,–,4 | ||
| Parikkaanoja, Aulinjoki, Marjomäenoja ja Panninjoki eivät ole Keravanjoen sivu-uomia vaan valuma-alueen latvahaaroja, jotka laskevat kaikki Ridasjärveen. Panninjoki on näistä pääuoman latvaosuus. | |||||||
Lähteet: 1 = tieto luettu joen omasta artikkelista, 2 = Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet [1], 3 = Karttapaikka-verkkopalvelu [5], 4 = Paikkatietoikkuna-verkkopalvelu [2], 5 =Merijärviwikin karttapalvelu, 6 =mittaamiseen käytetty Paikkatietoikkunaa ja Karttapaikkaa yhdessä.
Valuma-alueen järvet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keravanjoen valuma-alueella on on suhteellisen vähän järvi tai lampia. Pääuomassa sijaitsevat patolammet eivät löydy järvirekisteristä. Ridasjärven valuma-alueella (21.094) niitä ovat esimerkiksi suuret Ridasjärvi (297 ha) ja Sykäri (199 ha) sekä pienemmät Tervalammi (3 ha), Pitkästenjärvi (1 ha) ja Tynnyrilampi (1 ha). Tämän alapuolisella vesistö alueella, Keravanjoen yläosan alueella (21.093), niitä ei ole lainkaan. Siihen yhtyvän Ohkolanjoen valuma-alueen (21.096) suurin järvi on Keravanjärvi (81 ha). Sen lisäksi siellä ovat vain Selkäissuonlammi (1 ha) ja Kakarlampi (1 ha). Sen sijaan Keravanjoen keskiosan alue (21.092) ja siihen yhtyvä Rekolanojan valuma-alue (21.095) ovat järvettömiä vesistöalueita. Niistä alimmalla, Keravanjoen alaosan alueella (21.091), on vesistöviranomainen huomioinut yhden monista hiekkakuopista (4 ha).[10][28]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
- ↑ a b c d e f g Keravanjoen valuma-alue Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 27.8.2025.
- ↑ a b c Virkisty Keravanjoella (PDF) vhvsy.fi. 2018. Helsinki: Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry. Viitattu 24.7.2025.
- ↑ a b c d Keravanjoki, alku (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos.
- ↑ a b c d e f Keravanjoki, yhtymäkohta (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos.
- ↑ a b c d e f g h i j k Keravanjoki (PDF) vhvsy.fi. 2025. Helsinki: Vantaanjoen ja Helsinginseudun vesiensuojeluyhdistys ry. Viitattu 11.9.2025.
- ↑ a b c d e f Vesistöennusteet: Vantaanjoen vesistöalue - Keravanjoki (Hanalan mittauspiste), vesi.fi, viitattu: 11.9.2025
- ↑ a b Stenholm, Kari: Vantaanjoen vesistö virho.fi. Helsinki: Virtavesien hoitoyhdistys Virho ry. Viitattu 16.8.2025.
- ↑ a b c Vahtera, Heli & Männynsalo, Jari & Lahti, Kirsti: Vantaanjoen yhteistarkkailu (PDF) (Vedenlaatu vuosina 2005-2009, s.8–9, 11, 14, 48, 52-56, 82-83) vhvsy.fi, ISSN 0357-6671. 2010. Helsinki: Vantaanjoen ja Helsinginseudun vesiensuojeluyhdistys ry. Viitattu 21.9.2025.
- ↑ a b Keravanjoen valuma-alue (21.09) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 27.8.2025.
- ↑ Vantaanjoen vesistö (21) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 27.8.2025.
- ↑ Pato ja patoallas virtuaalituusula.fi. Tuusula: Tuusulan kunta. Viitattu 7.9.2025.
- ↑ a b Keravanjoki, Lemmenlaakson ls-alueen kanjoni Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 8.9.2025.
- ↑ a b Lemmenlaakson lehto ymparisto.fi. 23.2.2023. Helsinki: ELY-keskukset. Viitattu 8.9.2025.
- ↑ Koski-inventointi, s. 97–98. (Vesihallituksen julkausuja nro 188) Helsinki: Vesihallitus, 1980. ISBN 951-46-4852-8 Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ Ridasjärvi Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 8.9.2025.
- ↑ Järvisuon-Ritassaarensuon soidensuojelualueen järjestyssääntö metsa.fi. 2009. Helsinki: Metsähallitus. Viitattu 10.9.2025.
- ↑ Keravanjokikanjonin lehto ymparisto.fi. 23.2.2023. Helsinki: ELY-keskukset. Viitattu 7.9.2025.
- ↑ Keravanjokikanjonin lehto keskiuudenmaanymparistokeskus.fi. Helsinki: Keski-Uudenmaan ympäristökeskus. Viitattu 7.9.2025.
- ↑ Keravanjoen kanjoni Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 7.9.2025.
- ↑ Virkistyskäyttö vhvsy.fi. Helsinki: Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry. Viitattu 25.9.2025.
- ↑ a b c Vahtera, Heli & Männynsalo, Jari: Vantaanjoen yhteistarkkailu (PDF) (Vedenlaatu 2020, raportti 15/2021, pöytäkirjan liite, s.42, 45) hyvinkaa.fi. 2017. Helsinki: Vantaanjoen ja Helsinginseudun vesiensuojeluyhdistys ry. Viitattu 21.9.2025.
- ↑ Vesistöennusteet: Vantaanjoen vesistöalue - Keravanjoki (kartta), vesi.fi, viitattu: 11.9.2025
- ↑ a b Vahtera, Heli & Männynsalo, Jari & Lahti, Kirsti: Vantaanjoen yhteistarkkailu (PDF) (Vedenlaatu vuosina 2014‐2016, julkaisu 76/2017, s.53-55) hyvinkaa.fi. 2017. Helsinki: Vantaanjoen ja Helsinginseudun vesiensuojeluyhdistys ry. Viitattu 21.9.2025.
- ↑ Uhanalaisille vaelluskaloille joululahja: Haarajoen padon purkamisesta vihdoinkin sopimus wwf.fi. 19.12.2019. Helsinki: WWF Suomi. Viitattu 21.9.2025.
- ↑ Vahtera, Heli & Männynsalo, Jari: Vantaanjoen yhteistarkkailu (PDF) (Vedenlaatu vuosina 2014‐2016, raportti 14/2024, pöytäkirjan liite, s.50–55) kuvesi.fi. 2024. Helsinki: Vantaanjoen ja Helsinginseudun vesiensuojeluyhdistys ry. Viitattu 21.9.2025.
- ↑ Tarvainen, Vuokko & Koho, Elsi & Kouki, Anna-Mari & Salo, Annika: Helsingin purot, s. 36. (Millaista vettä kaupungissamme virtaa?) Helsinki: Helsingin kaupungin ympäristökeskus, 2005. ISBN 952-473-588-1 ISSN 1235-9718 Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke 🔒 (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 15.8.2025.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Keravanjoki Wikimedia Commonsissa
- Vesistöennusteet: Vantaanjoen vesistöalue - Kervavjoki (Hanalan mittauspiste), vesi.fi
- Virkisty Keravanjoella (PDF) (melontaopas) vhvsy.fi. 2022. Helsinki: Virtavesien hoitoyhdistys ry.
| Rajautuvat vesistöt: | Mustijoen vesistö (19), Sipoonjoen vesistö (20), Siuntionjoen vesistö (22), Karjaanjoen vesistö (23), Kokemäenjoen vesistö (35) | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Vantaan alaosan alue (21.01) | alle 10 kohdetta
| ||||||||||||||||
| Vantaan yläosan alue (21.02) | yli 10 kohdetta
| ||||||||||||||||
| Kytäjärven alue (21.03) | noin 50 kohdetta
| ||||||||||||||||
| Lepsämänjoen valuma-alue (21.04) | noin 50 kohdetta
| ||||||||||||||||
| Luhtajoen valuma-alue (21.05) | noin 10 kohdetta
| ||||||||||||||||
| Keihäsjoen valuma-alue (21.06) | noin 10 kohdetta
| ||||||||||||||||
| Palojoen valuma-alue (21.07) | |||||||||||||||||
| Tuusulanjoen valuma-alue (21.08) | alle 10 kohdetta
| ||||||||||||||||
| Keravanjoen valuma-alue (21.09) | yli 10 kohdetta
|